Nettikirjat

Edellisestä postauksesta jäi käteen, että ainakin Sage´s dictionaryn voi ladata koneelle ja käyttää off line. Muistaakseni oli toinenkin ja suomenkielinen oli aika suppea. Sen etu oli kyllä, että se selitti suomeksi, Sage´s on yksikielinen.

Niitä nettikirjoja sitten. Olen aikoinani kerännyt oikein intohimoisesti ison listan. Voi tietysti sanoa, että hae Gutenbergista, mutta kyllä maailmalla on paljon lisääkin, vaikka Gutenberg on peruskamaa ja sen kirjoja käytetään monissa palveluissa.

Jos asuu Hevon kuusessa

Jos sattuu asumaan jossakin Hevon Kuusessa, poissa netin siunauksellisesta taikapiiristä, mutta omistaa tietokoneen, voi silti lukea vaikkapa nettikirjoja tietokoneelta. Kävin lukemassa wikipediasta kirja -artikkelin ja päätin muuttaa sitä. Siinä sanottiin, että paperinen kirja tulee pitämään pintansa, kun tietokoneen ruutukin rasittaa silmiä.

Eivät nämä litteät näytöt enää niin rasita, enemmänkin ehkä pystyasento. Tosin on mahdollista järjestää monitori siten, että lukee vaikkapa mukavassa nojatuolissa. Minulla ne ovat jääneet kokeiluiksi, sillä minä myös rakastan paperikirjoja ja olen viime kuukausina ostanut niitä kirppareilta ja kirjaston poistoista tuhottoman paljon niin, että ne kestänevät koko ikäni. En ehdi edes uusia kirjoja lukemaan. Jos niitä lainaan kirjastosta, lainat pian vanhenevat ja tuottavat sakkoja.

On minulla lukulaitekin Cybook, Bookeen, joka on litteä eikä taatusti rasita silmiä. En ole sitäkään ehtinyt paljon käyttää. Minulla on siinä paljon englanninkielistä klassikkokirjallisuutta ja mukava olisi sanakirja. Se kuitenkin maksaa. Jos lukisin tietokoneen välityksellä sanakirja toimisi. Minulla on myös minikannettava. Tietokoneelle voi ladata sanakirjoja ja lukea paikasta riippumatta. Mutta en ole sellaiseen keikailuun lähtenyt, että ottaisin kannettavan mukaan Luontoon. Liikunta on erikseen ja Lukeminen erikseen. Minulla on kyllä Reader -ohjelma, joka mahdollistaa, että minikannettavaa voi lukea kuin avattua kirjaa. Tosin tietokoneen ruutu ei näy hyvin ulkona, minulla ei ole kesämökkiä, viihdynkin hyvin kotona laajakaistan ääressä. Kotona on kaikki mukavuudet, sauna ja kaikki, joista tosin joudun maksamaan omaisuuden.

Luin kesän aikana mm. mediamoguli Murdockin lausunnon, että sanomalehti tulee korvautumaan lukulaitteilla: Ei tarvitse pitää yllä kalliita painotaloja ja tapella ammattiliittojen kanssa, voi keskittyä ytimeen eli tekstien ja kuvien tuottamiseen. Lukulaitteita odotetaan kovasti. On tulossa isompikokoisia ruutuja, jotka voi vaikka kääriä rullalle. Sitten a vot, kun tulee värinäyttö, paperilehti voi jäädä tappiolle. Oli minulla nostalgian vuoksi kesän aikana viikonlopun Hesari tilauksessa, mutta syyspuolella sanoin ei tyrkyttävälle myyjälle ja erikoistarjouksille. Olihan toki mukava lukea oikeaa lehteä, vaikka Hesaria Pravdaksi haukutaankin. Mutta lehti pitää heittää heti paperinkeräykseen. Niiden työstäminen uudeksi paperiksi toki on suurimittaista, mutta joka tapauksessa se tuntuu tuhlailulta jakeluineen jne. Kyllähän metsää pitää johonkin käyttää, se haaste metsäteollisuudella on. Mutta sen perusteella, mitä olen lukenut mahdollisuuksia on alkaen energiantuotannosta kaikkinaiseen kemialliseen tuottamiseen. Jos minulla olisi rahaa, toki tilaisin yhä lehtiä, mutta nyt on syötävä säästäen savea ja pidettävä vähistä rovoista kiinni, kun tulee uusi työttömyys -toki ansiosidonnaisella, enkä kai ikinä enää peruspäivärahalle putoakaan. Eläkeikään on aikaa. Haluaisin muuttaa takaisin Ruotsiin, mutta se kai käy vasta 65 -vuotiaana, jolloin tulen alkamaan saada Ruotsin eläkettä, mikä se sitten tuleekaan olemaan. Kai siinä on indeksikorotukset.

En halua netistä luopua, sekin maksaa aika tavalla. Sen kautta voi seurata aivan riittävästi sekä koti että ulkomaista mediaa. On suorastaan runsauden pulaa. Varsinkin nyt kun on olemassa tämä sanakäännös -toiminto, joka on niin helppo. Autosta voin luopua aivan helpolla. Nytkin se seisoo aivan käyttämättä ja autotallipaikkakin maksaa 40 €/kk.

Tulen myöhemmin antamaan linkkejä englanninkielisiin suosikkimedioihini. Tämän postauksen tarkoituksena on hakea esille nuo ladattavat englannin sanakirjat.

Laitan tähän kopion pitkästä postauksesta Maalainen -blogistani, siinä kerrotaan ladattavista sanakirjoista ja netin sanakirjoista. Tämä oli ennen kuin tiesin Googlen työkalupalkin sanakäännöksestä: (kuvat eivät näköjään tulleet mukaan, copy/pastaaminen poisti kappalejaon)

E-kirjat, nettikirjat, sähköiset kirjat



Olen kirjoittanut e-kirjoista jo kymmeniä kertoja. Yksi vika on siinä että, jutut hajautuvat arkiston hämäriin. Jos olisin osannut tagittaa, tilanne olisi toinen. Tämän vuoden aikana saattaa markkinoille tulla uudenlainen lukulaite, josta voi tulla esim. ensi joulun hittituote. Ihan hyviä lukulaitteita on jo, minullakin yksi. Ne käyttävät sähköistä mustetta, akku kestää kauan, voi lukea ulkonakin, ei säteile eikä rasita silmiä. Sitten viimeistään kun lanseerataan värilliset näytöt, siinä on hittituote. Tietokoneissa e-kirjoja voi jo hyvin lukea ja voi myös hienommissa puhelimissakin. Esimerkiksi tällaisella uudenlaisella, isoilla tietokonenäytöllä, jonka vasta hankin, voi ruutuun laittaa vierekkäin kaksi ikkunaa, isomman jossa on nettisivu ja pienemmän jossa on on-line -sanakirja tai koneelle ladattu sanakirja. Näin avulla vieraskielisten sähkökirjojenkin lukeminen on ihastuttavan konkreettista ja helppoa. Myös ns. bookreaderin voi laittaa ikkunaksi ja viereen sanakirjan.

Monet asiantuntijat sanovat, että vanha tapa oppia sanastoa, lukea ulkomaankielisiä kirjoja sanakirjan kanssa, on paras, ja se pätee edelleenkin. Paperikirja ja -sanakirja, jos sellaiset on käsissä, on edelleenkin ykkösjuttu, mutta hyvänä vaihtoehtona kirivät elektroniset vastineet. Niissä on myös historiaa, kansainvälisyyttä, oikea kulttuuriaarre. Ei tarvitse omistaa kirjastoja tai lainata vaivalloisesti ja maksaa sakkoja. Elektronisia kirjoja voi myös ostaa ja lainata kasvavassa määrin. Voin todistaa, että kun itseäni vanhanmallinen putkinäyttö alkoi rasittaa ja allergisoida, uusi näyttö ei haittaa.

Elektronisen nettikirjan tilalle esimerkissä voi edellisessä laittaa minkä tahansa vieraskielisen nettisivun, ja niitä on paljon, suuruusluokkaa en osaa arvioida. Tarvetta siis on. Sivun käännökset automaattisena kokonaisuutena ovat edelleen kökköjä, suorastaan hävettäviä.Olen vähän kuin tutkinut erilaisia vaihtoehtoja, lähinnä englannin kieltä ajatellen. Itselläni on jo niin hyvä passiivinen sanavarasto, etten kovin paljon tarvitse sanakirjoja, lehtitekstissä varsinkaan. Romaaneissa ja tietokirjoissa on jo toinen juttu; niissä sanasto on monipuolisempaa.

Tietokoneelle ladattavat sanakirjat ovat varteenotettava vaihtoehto. Niissä on ainakin se hyvä puoli, että ne toimivat myös off-line ja kaikissa windows-ohjelmissa. Yksikieliset ovat parhaimpia, suomenkielinenkin on olemassa. Hyvä muuten, mutta sanasto suppea. Sanaa kaksoisklikataan sähköisessä tekstissä ja viedään se sanakirjan hakuruutuun, tapoja on useita. Tästä en nyt kirjoita enempää, koska olen tehnyt sitä aiemmin.

Tässä on kuva näkymästä, missä on ekirja ja aukioleva Sage´s Dictionary, jota en saanut kapeammaksi. Ehkä liian leveänä. Sanaa ei voi raahata hiirellä vaan pitää liittää hakuruutuun. Yksi ratkaisu leveysongelmaan on, että pitää ohjelmat limittäin tai pienentää ja napsauttaa näkyviin tarvittaessa.Online -sanakirjat. Niitä on englanniksi ja muilla kielillä, suomeksikin, leegio. Niitä saa myös selaimen lisäosiksi. Olen kokeillut ainakin kahta englanninkielisinä ja ne ovat ihan mukavia. Sanaa kaksoisklikataan ja se avaa ikkunan tai välilehden ja riippuu palvelusta mitä muuta saa tehdä, jotta sanalle saa merkityksen. Kaupallinen suomalainen palvelu Lukutulkki on priima, mutta ainakin aiemmin se toimi vain IE:ssä. Tässä kirjoitan vain ilmaisista palveluista.

Erillisiä online sanakirjoja on paljon, suomenkielelläkin on useita. Ne voi tietysti avata erillisiksi selainikkunoiksi, eikä niidenkään käyttö ole erityisen vaikeaa. Mielestäni suomenkielisiä vaivaa sanastojen niukkuus, eikä vaativalla käyttäjällä ole niistä suurta iloa.

Ruotsiksi olen löytänyt ainakin kaksi suhteellisen hyvää: Norstedts ja Tyda.se. (Ruotsin ja muiden kielten välillä, suomi ei ole mukana.) Ruotsia taitava voi käyttää niitä myös suomeksi sanoja tulkitessaan kun tekee siirron omissa aivoissaan. Suomeksi on yksi kiinnostavan yksinkertaistettu BeamLab. Mutta se ei oikein osannut löytää taivutusmuodossa oleville sanoille selitystä. Jos on mahdollisuus laittaa ikkunat vierekkäin ruutuun, mitä nyt ihastuneena tutkin, siinä on ehkä kaikkein konkreettisin vaihtoehto. Valitsee sanan ja vie sen joko raahaten hiirellä tai copy/pastaamalla hakuruutuun.

Nordstedtsissa; se on arvokas ja perinteitä omaava yhtiö, ei raahaaminen edes onnistu vaan on käytettävä kopioi/liitä. Ruutu on myös tyhjennettävä edellisestä sanasta esim. kaksoisklikkaamalla ja delete/poista.

Cambridgen online-sanakirjassa, joka on tosi hyvä, koska siitä on helppo tehdä pieni ikkuna, ei hakuruutua tarvitse tyhjentää. Jälkimmäinen palvelu myös tunnistaa melkein kaikki taivutusmuodossakin olevat sanat.

Norstedtsin sanakirjan hakukäyttöliittymän voi ladata koneelle, menettely on kaksivaiheinen ja vaati minulla parin ohjelman lataamisen. Kaikki oli hyvin selitettynä, joten taitoja ei tarvitse olla kummoisia. Silloin ohjelma toimii muuallakin kuin nettiselainta käytettäessä.Mielestäni pelkkä selainsivukin toimi ihan hyvin. Täytyy ensin kopioida sana, sitten kaksoisnapsauttaa+del hakuruudusta pois vanha teksti ja sitten Liitä. Mielestäni siis yksikieliset sanakirjat ovat kattavimmat, mutta on toki arvoa, jos selityksen saa äidinkielellä.

Tyda.se on oikein hyvä. Sen saa myös selaimen osaksi, muitakin mukavia mahdollisuuksia on, ja se toimii pikanäppäimellä. Jos liittyy mukaan (on ilmaista) jäseneksi sanoja voi myös tallettaa, mutta en ole tätä tutkinut. Nettisivulla kerrotaan, että uutta versiota palvelusta odotellaan.Kuva selittää paremmin kuin tuhat sanaa, joten laitan kuvat muutamasta ruutukaappauksesta. Yhteen jossa on käytetty ladattavaa Sagea, tyda.se:tä, yhdessä Norstedtsia ja yhdessä Cambridgea.

Suomenkielistäkin voisi tutkia, mutta mielestäni ne eivät vielä tyydytä vaativaa käyttäjää. Nuo pikkuruudut voi pienentää ja napsauttaa ne esiin tarvittaessa, ne voivat siellä odotella käyttöä, selaimen ruuduissahan on sisään rakennettu muisti, ne muistavat koon ja paikan näytöllä. Siis ainakin tällaisen edistyneen näytön kanssa, jollainen minulla nyt on. Ainakin pienessä kannettavassani se onnistui, en vain ehkä ole osannut kokeilla aiemmin. Pienellä näytöllä ei juuri ole iloa kahdesta vierekkäin olevasta ikkunasta.Muuten kun uusia ruutuja avaa, pitää vanha olla pienennettynä, muuten se avaa vain välilehden aukiolevaan ikkunaan. Ikkunoita voi vedellä kahvoista halutun suuruisiksi ja siirtää sopivaan paikkaan työpöydällä. Kannattaa kokeilla, miten se käy, jos et ole tullut tehneeksi sitä.

- Minä kirjoitan ajatellen, että lukija olisi perustasoa, ei siis mikään nörtti. Kirjoitan siksi niin tuskastuttavan perusteellisesti, ehkä pitkästyttävästi, koska kokeilen itsekin. En ole myöskään erityisen nokkela, opin hitaasti, unohdan ja kekkaan asiat vasta kun toiset ovat jo menneet. Siinä voi olla se etu, että minunlaisiani on paljon muitakin, ja kyse voi olla vertaistuesta. Minua tämä kuitenkin kiinnostaa.Täytyy siis muistaa, että tuon ekirjan tilalla voisi olla mikä tahansa miljardeista muista vieraskielisistä nettisivuista. Tässä ei ole kyse vain e-kirjoista.

Paras apu - sanakäännös

Minulla oli joskus ostettuna lisenssi ohjelmaan, jonka nimeä en edes muista (Lukutulkki), joka käänsi yksittäisiä sanoja englannista suomeen selaimessa. Se ladattiin koneelle, ainakin osittain. Se oli oikein hyvä, mutta en uusinut lisenssiä, koska ymmärrän kirjoitettua englantia aika hyvin, enkä sitä kovin paljon käyttänyt. Ahkera bloggaaminen ja kaikki muu vei aikaa, etten ehtinyt paljoa englanninkielistä lukemaankaan. Sitä paitsi löysin netistä ohjelmia, jotka olivat lähes yhtä hyviä. Oli ihan erillisiä ja ladattavia englannin sanakirjoja, joiden linkit kaivan joskus esille. Jos olisi jossakin netin ulottumattomissa, voisi silti lukea esim. nettikirjoja englanniksi, jotka on sitä ennen ladannut koneelleen. Nyt Lukutulkki on täysin tarpeeton.

Sitten löysin Firfox -selaimen lisäosina ohjelmia, jotka antavat netissä aika hyviä sanakäännöksiä, avaavat uusia ikkunoita jne. Kaivan niitäkin linkkejä esille vähitellen. Vasta viime aikoina on tajuntaani hiipinyt, että on uusi palvelu, joka hakkaa kaikki muut nettipalvelut tällä saralla. Se on Googlen työkalupalkki, jossa on lukemattomia kieliä, ei vain suomi. Kaikki toimivat vain englannista ko. kieleen päin. Tarvitsee vain olla kyseinen palvelu päällä, kruksaa, ja sitten osoittaa hiirellä englanninkielistä sanaa, ei tarvitse edes klikata. Sanakirjamainen sanan selitys tulee useimmiten. Lukijan pitää tietenkin tajuta syntaktiikka ja osata itse poimia oikea merkitys.

Se on helppoa ja mukavaa. Valitettavasti tuo toolbar ei oikein toimi Firefoxissa kokemukseni mukaan, Toolbar 6 ei edes lataudu Tuliketulle ja 5:ssä ei ole suomea mukana. Varmaan asiaan tulee korjaus piakkoin.

Toolbarissa on myös monia muita herkkuja. Siellä on ABC-korjaus, joka toimii ns. lomakkeissa, joita ovat useimmat hakukentät, voi kirjoittaa virheellisen muodon, klikata ABC:tä ja saa useimmiten hyvän ehdotuksen. Työkalupalkin kielen voi valita aika monesta vaihtoehdosta. On siinä palkissa myös muita englannin oppimiseen soveltuvia painikkeita. On mm. Googlen kääntäjä, joka sanatasolla toimii ihan hyvin, mutta osaa kääntää vain peruslauseita, usein kyllä ihan hyvinkin. Varmaankin voisi olla apua kielen opiskelussa. Kokonaisesta nettisivusta se kuitenkin antaa hävettävän naurettavan käännöksen, kuin mielenvikainen olisi sepustellut. Kääntäjässä on kuitenkin joukkoälyä, voi ehdottaa parempia käännöksiä, mikä varmastikin kannattaisi.

On siellä myös kuvahaku, mutta kuvista tulen kirjoittamaan paljonkin myöhemmin.

Blogin aloitus

Olen harrastanut englantia jo yli viisikymmentä vuotta. Ja en paremmin osaa, voi sanoa. Luen kyllä aika hyvin...ja kuuntelen sujuvasti.

Kun keskikoulussa piti valita kieli ja oli kaksi rinnakkaisluokkaa, minut siirrettiin luokalle, jossa enemmistö oli syrjäkyläläisiä. Osa tuli linja-autolla kirkolle, mutta osa joutui viettämään viikot kortteerissa alivuokralaisasunnoissa, mistä eräs entinen luokkatoveri kertoi. Se oli ankeaa ja köyhää. Joskus joutui syömään matkalaukusta sängyn alta, viikonloppuna mukana tuotuja eväitä. Tämä kaveri joutui takaisin kansakouluun, kun kevättodistuksessa oli pari nelosta. Myöhemmin tapasimme jo vanhoina miehinä. Hänellä olivat asiat hyvin, vaikka jalka olikin katkaistu, kun hän oli alkoholisoituaan nukahtanut pakkasella johonkin koppiin. Nyt hän asui hyvin ja hänellä oli vaimo, joka on monen pelastus. Hän harrasti miehekkäitä hyveitä. Ajeli moottorikelkalla, pyydysti siikoja tunturijärviltä, pyysi varmaan riekkojakin. Minä en ollut koskaan retkahtanut, mutta olin kokenut paljon takaiskuja ja joutunut elämään maankiertäjänä - mikä elämä yhä jatkuu. Ei ole pysyväistä sijaa maan päällä, kunnes sitten kuusi syltä maan alla - eikä sekään pysy.

Yhdellä nelosella pärjäsi ja sai lukea ehdot, mutta kahdella sai lemput ja joutui takaisin häntä koipien välissä, siis ekaluokalta. Jos oli ylemmillä, sai jäädä luokalle. Minä en koskaan saanut edes ehtoja, jouluna oli usein ruotsissa nelonen, mutta sain sen aina nostetuksi. Asiaan kuului, että en pitänyt ruotsista, mutta elämä vei sitten Ruotsiin kahdeksikymmeneksi vuodeksi ja vie ehkä myös eläkkeelle sinne neljän vuoden päästä.

Englannista minä sen sijaan pidin ja siitä oli aina hyvä numero. Harrastin enemmän englantia. Minulle oli hankittu Mannerheim-Liiton ja Save the Children Federation/ Pelastakaa lapset -järjestön kautta amerikkalainen kummitäti, jonka tapasinkin pari kertaa. Ensimmäisen kerran ehkä n. 8-vuotiaana, jolloin en vielä opiskellut englantia ja sitten nuorena perheenisänä. Ensimmäinen tapaaminen oli Rovaniemellä. Meitä kuvattiin ja haastateltiin lehtiin. Isosiskoni oli tulkkina. Minusta hän puhui englantia, mutta siihen aikaan hän tuskin sitä osasi kovinkaan hyvin. Hänen aikanaan oli luettu pitkä saksa. Kummitädin nimi oli Mary E.Carter ja hän oli naimaton nainen, tyylikäs. Hän työskenteli Sheraton -hotelliketjun ravintoloiden tarkastajana ja sain häneltä vuosien mittaa paljon kortteja eri puolilta maailmaa. Valitettavasti vain pari on säilynyt.

Sitten kun aikuisena hänet tapasin, hän oli jo eläkeläinen, mutta matkusti yhä. Hänellä oli jopa miesystävä. Tapaaminen oli aika jäykkä, minusta tuntui, etten osaa englantia. Mukana oli pieni tyttäreni, joka samoissa vetimissä otetuissa kuvissa näytti aivan söpöltä. Äidin tekemässä vaaleanpunaisessa takissa ja valkoisessa tekoturkislakissa.

Tuo Mary oli kuitenkin innoitukseni elämän kestävälle englannin opiskelulle. Hänelle piti kirjoittaa kiitoskirjeitä paketeista ja rahalähetyksistä joita tuli. Ne käännettiin Mannerheim Liitossa englanniksi. Mukaan piti laittaa vapaaehtoisena lähetyksenä 100 markan seteli, josta myöhemmin 1963 otettiin pois kaksi nollaa. Tottuminen uuteen rahaan oli varmasti vähintäänkin yhtä vaikeaa kuin on ollut tottuminen euroihin. Yhäkin saatan itsekin kääntää eurot markoiksi. Sata euroa on kuusisataa markkaa. Niissä kirjeissä saattoi myös olla kirjoitusharrastukseni siemen. Olin surkea kirjoittaja, kun käsialakin oli huono. Tämä tietokoneiden aika on ollut minulle sopiva, kun ei tarvitse kirjoittaa käsialalla. Silti olen joutunut opettamaan kaunoa koululapsille.

Kun tapasimme Rovaniemellä Mary sujautti salaa Mannerheim Liiton edustajalta sisarelleni 50 $ pyörää varten, joka minulle sitten ostettiinkin, sininen Falun -merkkinen miestenpyörä, jonka istuimelta en aluksi ylettynyt polkemaan, mutta aika pian. Se pyörä palveli ihan hyvin. Mannerheim Liitto vei lahjoituksista proviision. Varmaan Mary sai vähentää hyväntekeväisyyden veroista, mutta joka tapauksessa hän oli hyväntekijä.

Muutaman kerran vuodessa tuli lähetyksiä. Vuoroin rahaa, vuoroin vaatteita ja vuoroin elintarvikkeita. Viimeksi mainitut olivat kai jostakin ylijäämävarastosta ja tehty amerikkalaiseen makuun. Keinoturkiskauluksiset, vuoratut takit olivat liian erikoisia enkä kehdannut niitä pitää, samoin vuorelliset housut. Kuljin sen sijaan usein rikkinäisissä ja pieneksi jäävissä vaatteissa.

Elintarvikkeista emme aina ymmärtäneet, emme esimerkiksi isoista laardipurkeista, jotka olen käsittänyt vasta myöhemmin. Laardi oli muistissani hytisevää läpikuultavaa geeliä. Laardihan on tehty sianihrasta. Myös maitopulveri oli aika tarpeeton talouteen, missä siihen aikaan oli vielä lehmiä. Maitopulveri ja siitä tehty juoma maistuivat kummalliselta. Maitopulveria oli Lappiin tuotu heti sodan jälkeen. Veli kertoi, että sitä saattoi olla koulun pihalla, josta oppilaat kävivät sitä kouraisemassa ja söivät makean nälkäänsä.

Lääkkeistäkään emme ymmärtäneet mitään paitsi ehkä heftasta eli vetolaastarista. Siellä oli pillereitä ja ampulleja, jotka heitettiin Porvarinjängän suohautaan. Sokeri, jauho ja kaakaojauhe sen sijaan olivat tervetulleita, samoin nippu suklaalevyjä. Corned Beefin ymmärsimme lihasäilykkeeksi ja hyvälle se maistui. Säilykeliha maistui muutenkin tuohon aikaan taivaalliselle, ei sille koiranruoalle, mitä se nykyään on. Makealle persot sisarukset ne useinkin herkut söivät. Isoveli teki sokerista, voista ja kaakaosta rättäyksiä. Hänen hampaansa menivät huonoiksi ja paikkakunnan tapaan hän jo nuorena hankki tekohampaat. Itselläni hampaat pysyivät hyvinä. Ei ollut reikiä, kunnes opiskelijaikäisenä pilasin hampaani raa´alla sitruunalla. Yläleuassa minulla on yhä hyvännäköinen kalusto, mutta alaleuan hampaat ovat vinossa. Ikenet ovat iän ja liian kovakouraisen harjauksen myötä vetäytyneet ja vihlovat.

Toiselle veljelle tuli myös paketteja parin vuoden aikana, mutta hänen kumminsa lopetti. Myös hedelmäkarkit tekivät kauppansa. Ne olivat isossa peltipurkissa, varmaan lähes samanlaisessa kuin mikä oli kuulemma aina presidentti Reaganin työpöydällä Valkoisessa Talossa paljon myöhemmin. Vaatepaketeissa tuli myös lakanakangasta ja froteeta, joista isot siskot neuloivat tarpeellisia lakanoita. Rahat vei isä perheen tarpeeseen, tuskin minulle niistä tuli edes taskurahaa.

Meillä oli aika tiukkaa lapsuuteni aikana, kun äiti oli kuollut ja isä tulossa täysin työkyvyttömäksi. Hän oli pienviljelijä. Maanviljelys ei paljoa tuottanut. Joskus tuli vähän heinästä ja aikoinaan oli maitotili. Tonkia kärrättiin ja ajettiin vesikelkalla tien varteen maitolavalle. Sellaisella reissulla rakas Turre -koira jäi taksin alle ja kuoli, kun ei ymmärtänyt, että takarenkaat ovat vaaralliset. Se haukkui eturenkaat ja päästi menemään, kuten se päästi lopulta kaikki vieraat suuren rähinän jälkeen. Kävin katsomassa usein sinä talvena koiran tönköksi jäätynyttä ruumista tynnyrissä; sitähän ei voitu pakkasilla haudata. Olin tietysti surullinen, mutta jonkun vuoden kuluttua sain hankkia uuden koiran, joka oli varmaankin pelastukseni. Se nukkui usein vieressäni liasta kovaksi pinttyneen lakanan ja sisuksia pursuavan täkin välissä. Se haisi monesti omituiselle luuhattuaan ties missä. Kerran se oli löytänyt kissanraadon, jossa oli lajityypillisesti kieriskellyt ja tuli tietysti kotiin saavuttuaan viereeni. Samoin se oli muidenkin lemmikki.

Sen sai naapurin Tauno lopettaa, kun koti jäi kylmilleen, kun lähdin opiskelemaan Tampereelle. Isä oli mennyt jo aikaisemmin vanhainkotiin, muut lapset lähteneet jo vuosia ennemmin, toki palaten loma-aikoina kotiin. Minä sain pitää lukioaikana huolta yhä huonommaksi käyvästä isästä, mutta se on jo toinen stoori, jonka olen jo kertonut aikaisemmin kadonneessa blogissani.

Luin paljon, eniten tietenkin kotimaista, mutta rupesin lukemaan myös englannin kielellä. Koska kylä oli turistireitin varrella linja-autoaseman kioskissa oli englanninkielistä kirjallisuutta. Ostin sieltä mm. Reader´s Digestejä ja olin niiden vannoutunut lukija, myös suomenkielisten. Ostin myös rohkean Another Country -pokkarin, jonka oli kirjoittanut James Baldwin ja yritin lukea vavahdellen sen seksuaalikuvauksia. Sijoitin rahojani myös Life -lehtiin ja jopa Playboy -lehtiin.

Suurin helmi oli kuitenkin 1963 ilmestynyt John Steinbeckin Travels with Charley, johon olen palannut monta kertaa. Se on viisas kirja ja yksi Amerikan-rakkauteni lähteitä. Luin ihan äsken kirjan myös suomenkielellä eikä se ole mielestäni vanhentunut. Koskaan en vielä ole päässyt Amerikassa käymään, ehkä ei nykyaikana tarvitsekaan, sillä on mukavinta ehkä matkustaa kirjojen, television ja netin avulla. Niissä ihmiset panevat parastaan, ei kulu aikaa ja rahaa turhuuksiin. Silti olisi mukava Pohjois-Amerikassa käydä. Rahastahan se on kiinni. Ensisijaista on pystyä elämään kotimaassa joten kuten. Englannissa, joka on toinen rakkauteni, sensijaan olen ollut kolmeen otteeseen, yhteensä puolisen vuotta. Englannissakin voi matkailla netissä, televisiossa ja muussa mediassa. Olen ollut ex. vaimon kanssa nuorena au paireina rikkaassa juutalaisperheessä Readingin liepeillä idyllisessä englantilaiskylässä loistokartanossa viitisen kuukautta, kielikurssilla Salisburyssä pari viikkoa ja harhaillut yhden kuukauden Lontoossa asuen pienissä hotelleissa, eri puolilla kaupunkia kävellen. Siellä ostin myös pienen kirjan, jossa kerrottiin WWW:n ihmeellisyyksistä.

Tästä blogista ei tule muistelua juuri enempää kuin oli tässä merkinnässä. Ehkä sentään muistelen Englannissa olojani. Aion kerätä tähän linkkejä, jotka ovat olleet minulle avuksi englannin lukemisessa, tai olisivat voineet olla. Koska on runsauden pulaa virikkeistä ja materiaaleista ja aikapula, kun vuorokauteen ei 24 tuntia enempää mahdu, aikomukset ovat usein jääneet aikomuksiksi.

Aion kuitenkin kerätä itseäni kiinnostavia apulinkkejä, ja ehkä myöhemmin kiinnostavia englanninkielisiä linkkejä yleensäkin.

Olen tehnyt vähän samoin suomenkielelle, Oppitori -blogissani, joka alkaa tällä erää olla valmis, en keksi siihen nyt juuri uutta. Kun löydän, lisään jonnekin blogin sisään.